Kalastajien tiedotus- ja koulutusristeily 2013

Jälleen ennätysyleisö kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyllä

Saaristomeren ja Selkämeren ammattikalastajille suunnattu tiedotus- ja koulutusristeily järjestettiin 11. kerran 5. - 6. helmikuuta. Tällä kertaa seilattiin Viking Linen uudella M/S Grace aluksella, ja matkaan lähdettiin aikaisemmasta tavasta poiketen illalla. Seminaarimatkaan oli saatu rahoitus Vakka-suomen kalatalousryhmältä, kymmenen prosentin omarahoitusosuudesta vastasi Peimarin koulutuskuntayhtymä. Ammattikalastajien matkakustannuksista noin puolet voitiin kattaa hankerahoituksen turvin. Matkaan osallistui 110 henkilöä, joista 65 oli ammattikalastajia (kuva 1).

Seminaarin puheenjohtajana toimi entiseen tapaan Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n toimitusjohtaja Kim Jordas. Seuraavassa hankekoordinaattorin yhteenveto päivän esitelmistä ja tapahtumista.

Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Olavi Sahlstén avasi seminaarin. Vaikka kalastuksen osalta on kerrottavissa myös hyviä uutisia, kuten vuoden 2012 ennätysmäinen silakkasaalis, ala on toimintaympäristön paineissa yhä suuremmissa vaikeuksissa. Uusimman ennusteen mukaan ammattikalastajien määrä tulee vähenemään puolella vuoteen 2020 mennessä. Julkisessa keskustelussa ammattikalastajat leimataan usein kalakantojen suurimmaksi uhkaksi. Ammattikalastuksen tulevaisuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin saatava aikaan yhteinen ymmärrys siitä, että kalakantojamme hyödyntävät myös monet muut tekijät kuin ammattikalastajat. Hylje- ja merimetsokannat kasvavat edelleen, ja eläimet saalistavat silakan lisäksi myös lohta, siikaa, kuhaa ja ahventa.  Vapaa-ajan kalastajat verottavat useita kalakantoja ammattikalastajia enemmän. Sahlstén toivoo, että myös siika- ja lohikantojen kestävän käytön edistämiseksi perustetut työryhmät ottaisivat tämän huomioon suunnitelmia laatiessaan.

Kalatalous- ja ympäristöopiston hankekoordinaattori Maria Saarinen esitteli opiston kehittämishankkeiden keskeisimpiä tuloksia. KEHRA – hankkeen vedenalaisvideo sai ensi esityksensä, minkä lisäksi Saarinen kertoi KAIRA – hankkeen siikarysän ja meduusaselektion kehitystyöstä sekä JUMBO - katiskahankkeen tuloksista.

Ammattikalastaja Heikki Salokankaan suunnittelemassa siikakalapesässä on rakonielu ja yksinkertainen 40 mm havas (kuva 2). Kalapesä asetettiin pyyntiin ylemmäs, jolloin ylähapaat ulottuvat vedenpinnan yläpuolelle. Alustavien tulosten mukaan 150 mm nielu näyttäisi olevan liian kapea, koska lähes puolet nielua lähestyvistä siioista kääntyi takaisin. 250 mm nielulla yksikään siika ei kääntynyt, mutta kolmannes kaloista ui samaa reittiä ulos kalapesästä. Yksinkertaisesta hapaasta huolimatta hyljevahinkoja ei todettu, mutta lokin nokkimia siikoja oli saaliista keskimäärin 10 prosenttia.

Ammattikalastaja Ismo Johansson Paraisilta kehittää meduusaselektiota PU – suomukalarysään (kuva 3). Alustavien tulosten perustella ollaan oikeilla jäljillä. Saarinen esitti pätkän vedenalaisvideosta, jossa voitiin nähdä meduusojen lipuvan helpon näköisesti selektiopaneelin läpi. Koepyydyksessä saattoi aikaisempina vuosina olla kerrallaan useita tonneja meduusaa, mutta syksyn 2012 koekalastuksissa niitä oli enimmillään ämpärillinen.

Jumbo-katiskat suunniteltiin pääasiassa särkikalojen kalastusta varten. RKTL:n kannattavuuslaskentaohjelman analyysin perusteella hankkeessa saavutetulla katiskojen kalastusteholla ja toimintamallilla, jossa mukana on kahden henkilön työpanos, jumbo-katiskakalastus ei ole kannattavaa. Lisätietoja hankkeen loppuraportista, joka valmistuu maaliskuun aikana.

Vakka-suomen kalatalousryhmän aktivaattori Petri Rannikko kertoi Suomen kalatalousryhmien toiminnasta, tavoitteista ja niiden rahoittamista hankkeista sekä ohjelmakauden 2014 – 2020 suuntaviivoista. Kalatalousryhmät tukevat kalatalouden kehittämistä paikallisista lähtökohdista. Kokemukset toiminnasta ovat hyviä ja sen halutaan jatkuvan. Seuraavan ohjelmakauden painotuksia ovat mm. järkevä ja ympäristöystävällinen kalastus ja vesiviljely, tutkimuksen ja kalastajien kumppanuus sekä pienimuotoinen rannikkokalastus. Suomen saama EU-rahoitus kalatalousryhmätoimintaa varten varmistuu todennäköisesti vasta vuonna 2014.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) erikoistutkija Kaarina Kauhala esitteli RKTL:n koordinoiman Ecoseal -hankkeen alustavia tuloksia. Hanke selvittää Itämeren hallin ravinnonkäyttöä ja sen ajallista ja alueellista vaihtelua Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Hyljenäytteet tulevat kalastajilta ja metsästäjiltä. Tavoitteena on myös selvittää, mikä osa hyljepopulaatiosta aiheuttaa eniten ongelmia. Tähänastisten näytteiden perusteella voidaan sanoa, että sivusaaliiksi jää ja pyydysten läheltä ammutaan eniten uroksia. Myös laihimmat yksilöt ovat uroksia ja pyydysten läheltä ammutut ovat etenkin keväällä keskimäärin laihempia kuin muualta saadut. Keväällä sekä urosten että naaraiden suoliston sisältämistä saaliskaloista oli lukumääräisesti eniten silakkaa (> 80 %). Syksyllä erityisesti vanhojen urosten ravinnossa oli siikoja ja lohia, kuhaa oli sekä urosten että naaraiden ravinnossa.  Tarkat iänmääritykset ja tieto hylkeiden pitkäaikaisesta ravinnosta tarvitaan vielä, ennen kuin voidaan tehdä päätelmiä ongelmahylkeistä. Hanke päättyy vuoden 2013 loppuun mennessä.

Esitelmän jälkeisessä keskustelussa kalastajat toivat esiin tarpeen lyhentää harmaahylkeen keväistä rauhoitusaikaa vähintään kahdella viikolla ja ottaa uudelleen käyttöön ns. tapporaha, jotta mahdollisuudet ja kiinnostus metsästykseen kasvaisivat.

Mikael Nordström Metsähallituksesta (kuva 4) kertoi sallitusta toiminnasta ja rajoituksista Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistoissa ammattikalastuksen näkökulmasta. Kansallispuistojen perustamistavoitteet ja niiden toteuttamista varten laaditut käyttö- ja hoitosuunnitelmat ovat varsin erilaisia. Lakiin Selkämeren kansallispuistosta on kirjoitettu tavoite ammattikalastuksen säilymisestä elinvoimaisena, ja muun muassa harmaahylkeen metsästys on sallittu. Kalastuksesta päättää ELY – keskus. Saaristomeren kansallispuistossa hallin metsästys on kielletty. Saaristomeren hoito- ja käyttösuunnitelma uusitaan vuonna 2014.

Jari Raitaniemi (RKTL) kertoi kalanpoikasistutusten kannattavuudesta ja hyödyistä. Koko maan tasolla parhaiten onnistuneita ja usein taloudellisesti kannattavia ovat olleet siikaistutukset. Myös Tornionjoen luontaisesti lisääntyvä vaellussiika menestyi hyvin silloin, kun vaellussiikaa istutettiin paljon Tornionjokeen – siian luonnontuotanto ja istutukset riittivät kattamaan kalastuksen tarpeet. Taimenistutusten tuotto romahti 1990-luvun puolivälissä. Myös lohi-istutusten tuotto on heikentynyt; Ahvenanmaalta saaduista lohista viime vuosina jopa 80–90 % on ollut peräisin luonnonkudusta, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Kuhan kohdalla hyöty istutuksista on selvin silloin, kun kuhaa ei ennestään ole tai sitä on vähän, ja olosuhteet ovat silti kuhalle soveliaat.

Kaj Mattsson Åbolands fiskeriförsäkringsföreningistä (kuva 5) kertoi, että vuoden 2014 alusta voimaan astuva uusi laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta heikentää kalastajien vakuutusturvaa. Yli 12 m alukset jäävät kokonaan järjestelmän ulkopuolelle. Ainoastaan Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä tapahtuneet vahingot ovat korvauskelpoisia. Vakuutuksenottajan kolmen tilikauden keskiarvon on oltava yli 8 500 euroa. Valtion osuutta ei enää makseta palo- tai varkausvahingoista. Verkkovahinkoja saa edelleen niputtaa yhteen, mutta alle sadan euron vahinkoja ei makseta. Kalastusvakuutusyhdistykset eivät enää saa käyttää tuottoja valtionapurahastoista yhdistysten yleisen toiminnan rahoittamiseen, mikä osaltaan johtaa vakuutusmaksujen korotuspaineisiin. Maa- ja metsätalousministeriö on yhdistysten yhdistymisen kannalta; sen mielestä Suomeen riittäisi yksi kalastusvakuutuslaitos. Yhdistykset eivät vielä ole tehneet päätöksiä tulevaisuuden suhteen.

RKTL on saanut rahoituksen hankkeeseen ”Saaristomeri – kestävän kalatalouden mallialue”. Jari Setälä kertoi, että hankkeen tavoitteena on suunnitella alueellisten ja paikallisten toimijoiden vuorovaikutteisena yhteistyönä parhaaseen tietoon perustuen miten Saaristomeren kalatalous toteutetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Saaristomeren lisäksi aineistoa kerätään Satakunnan ja Merenkurkun rannikolta. Suunnitelma tulee toimimaan mallina muillekin kalastusalueille.

Muita päivän aikana kuultuja esitelmöitsijöitä olivat Märta Strömberg-Nygård Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta, joka kertoi ammattikalastajan työhyvinvoinnista sekä Pekka Matikainen Kala-Apu Oy:stä ja kalatalousneuvos Anssi Päivärinta. Matikainen on kiinnostunut jatkojalostamaan särkikalasta kalamassaa, ja lupasi ostaa kalastajilta särkeä ja lahnaa kohtuulliseen hintaan. Yrityksensä virolaisille myyneelle Anssi Päivärinnalle tammikuu oli ollut historiallinen; ”En ole ostanut, enkä myynyt kiloakaan kalaa, tällaista ei ole tapahtunut yli 50 vuoteen!”.  Päivärinta uskoo silakan ja kilohailin tulevaisuuteen, ja kertoi havainneensa paljon signaaleja siitä, että mainitut kalalajit voivat säilyttää nyt saavutetun hintatasonsa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa. Vaikka iltalähtö saattoi hieman painaa silmäluomissa, yleisö oli aamusta lähtien kiitettävästi kuuntelemassa esityksiä. Allekirjoittanut oli havaitsevinaan esityksistä ja kommenteista tietynlaista ymmärryksen lisääntymistä kalastajia ja heidän vaikeaa tilannettaan kohtaan.

Päivän esitelmät kokonaisuudessaan löydät alla olevasta luettelosta. Myös linkit KEHRA – hankkeen vedenalaisfilmien kaikkiin kieliversioihin (suomi, ruotsi, englanti) liitetään lähipäivinä näille verkkosivuille.

Maria Saarinen
hankekoordinaattori
Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto
E-posti: maria.saarinen@livia.fi
puh. 045 6722 688

 


Ammattiopisto Livia © 2017