Kalastajien tiedotus- ja koulutusristeily 2015

Kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyseminaarin teemana oli ”2015 – Muutosten vuosi”

Linkit kaikkiin esitelmiin ja hankkeen LOPPURAPORTTIIN löytyvät tämän sivun alareunasta

 

Saaristomeren ja Selkämeren ammattikalastajille suunnattu tiedotus- ja koulutusristeily järjestettiin 13. kerran 4. - 5. helmikuuta. Matkaan oli saatu rahoitus Vakka-Suomen kalatalousryhmältä, ja kymmenen prosentin omarahoitusosuudesta vastasi Peimarin koulutuskuntayhtymä. Ammattikalastajien matkakustannuksista noin puolet voitiin kattaa hankerahoituksen turvin. Matkaan osallistui 102 henkilöä, joista 55 oli ammattikalastajia.

Seminaarin puheenjohtajana toimi entiseen tapaan Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n toimitusjohtaja Kim Jordas. Seuraavassa hankekoordinaattorin yhteenveto päivän esitelmistä ja tapahtumista.

Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, ammattikalastaja Olavi Sahlstén avasi seminaarin. Sahlstén korosti tiedotusristeilyjen tärkeyttä Suomen suurimpana ammattikalastajatapahtumana.

Kalastusneuvos Risto Lampinen Maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM) kertoi kalataloushallinnon ajankohtaisista asioista ammattikalastuksen näkökulmasta. Kalataloushallinnon uudelleen organisoimisen yhteydessä ELYjen kalatalousyksiköiden määrää vähennettiin yhdestätoista kolmeen. Kalastuslaivastoon, merialueen valvontaan ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimeenpanoon liittyvät tehtävät keskitetään Varsinais-Suomen ELY- keskukseen 1.1.2015 lähtien.

Suomelle on myönnetty 74,4 M€ Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta vuosille 2014 – 2020. Tästä potista 39,4 M€ on varattu kalatalouden kehittämiseen. Ohjelma käynnistyy kevään 2015 aikana ja sen painopiste on kalatalouden alkutuotannon kehittämisessä ja kasvussa sekä kalatalouden ympäristökysymysten ratkaisemisessa ja vuoropuhelun edistämisessä. Jalostuksen tuet rajataan pääsääntöisesti kotimaisen kalaraaka-aineen jalostamiseen. Kalastuksen tukimuodot ovat investointituet, kalasatamien kehittäminen, hyljevahinkojen korvaaminen, uusien kalastajien tuki, innovaatiot ja kumppanuudet tutkimuksen kanssa, koulutus ja verkostoituminen, menekinedistäminen, ympäristötoimet, alueelliset kalatalousryhmät sekä tuottajajärjestön perustaminen ja sen toiminnan tukeminen. Tutustuaksesi tarkemmin tukimuotoihin (mm. hyljevahinkojen korvaaminen) katso Lampisen esitelmä. Venäjän kalalle asettamasta tuontikiellosta aiheutuneiden menetysten korvaaminen on komission käsittelyssä, ja ratkaisua odotetaan kahden kuukauden kuluessa.

Lampinen kertoi myös Itämeren silakka-, kilohaili- ja turskakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta. Suunnitelman päämääränä on kalakantojen hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton (MSY) mukaisesti. Suomi kannattaa ehdotusta yleisellä tasolla ja erityisesti sitä, että alueellistamista ehdotetaan sovellettavan laajasti. Valvonnan ja ilmoitusvelvollisuuden kohdalla pyritään välttämään kohtuuttomat vaatimukset, jotka eivät sovellu Suomen olosuhteisiin. 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-ahon mielestä uusi kalastuslaki on edelleen saman kysymyksen ääressä: Kuka vie kalat? Intressiryhmiä on useita, ja nyt tarvitaan ennen kaikkea yhteistyöhalua ja yhteistyökykyä. Ratkaisevin kohta uudessa kalastuslaissa on § 13. Pykälässä esitetty lupajärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tilanteissa, joissa luvansaanti kaupalliseen kalastukseen on estynyt, mutta kaupallisen kalastuksen lisääminen alueella olisi kaikki näkökohdat huomioiden mahdollista ja käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden mukaista. Ranta-ahon mukaan Suomessa on erikoistuttu erikoiseen taitoon; miten kehitystä voitaisiin estää! Tulee muistaa, että ympäristöpolitiikka on myös elinkeinopolitiikkaa.

Ranta-ahon esittelemä ehdotus Kansalliseksi lohi- ja meritaimenstrategiaksi puhutti kuulijoita erityisesti kalastajakohtaisten lohikiintiöiden osalta. Miten vapaasti kalastajat pystyisivät jakauttamaan pyynnin koko kalastuskaudelle? Etelä-Suomen Merikalastajainliiton toiminnanjohtaja Teemu Tastin kysymykseen siitä, olisiko kalastajien mahdollista esimerkiksi kalastaa lohta muutaman viikon ajan Joulun tienoilla myös ajoverkoilla, Risto Lampinen suhtautui epäillen. Ranta-aho painotti, että elinvoimaisten lohi- ja meritaimenkantojen säilyttämiseksi laaditun strategian tulee sallia kantojen kestävä hyödyntäminen eikä se saa johtaa siihen, että pelkästään eväleikattuja lohia saisi kalastaa.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Heikki Auvinen kertoi merimetsotutkimuksista meillä ja muualla. Merimetso on tehokkain saalistaja kalaa syövistä linnuista. Merimetsojen pääasiallinen ravinto koostuu vain muutamasta lajista. Ravinnossa on kuitenkin alueellisia ja ajallisia suuria eroja. Lähes kaikissa tutkimuksissa merimetsolla on havaittu olevan kalastovaikutuksia. Mallinnukseen pohjautuvissa tutkimuksissa kalastovaikutuksia on havaittu jokaisessa. Tammisaaren saaristoon sijoittuvassa suomalaistutkimuksessa (Lehikoinen ym. 2011) kalastovaikutuksia ei havaittu. Auvisen mukaan tuloksen selittää se, että lähin merimetsokolonia sijaitsee 15 km päässä tutkimusalueesta, mikä on merimetson ravinnonhakumatkana jo pitkä. Auvisen mukaan merimetso ei romahduta yksittäisen kalalajin kantaa, mutta se pitää useamman lajin kannat totuttua pienemmällä tasolla. Esimerkkejä onnistuneesta merimetsokannan säätelystä löytyy maailmalta useita.

Luonnonvarakeskus on arvioinut mm. Saaristomeren kalastuksen kestävyyttä hankkeessa ”Kestävän kalatalouden mallialueet”. Jari Setälä kertoi, että hankkeen tavoitteena on kehittää mallialueina toimivien Saaristomeren, Selkämeren ja Merenkurkun kalataloutta toimijoiden yhteistyönä parasta mahdollista tietoa hyödyntäen. Kestävyyttä arvioidaan hankkeessa kehitetyn arviointityökalun avulla. Menetelmää on testattu Saaristomeren osalta, ja yleiskuva arviointiin osallistuneen asiantuntijaryhmän näkemyksistä kertoo, että Saaristomeren ammattikalastus on taloudellisesti merkityksellistä, tärkeä osa paikallista perinnettä ja ekologisesti kestävää, mutta ammattikalastajien on vaikea sopeutua muutoksiin. Arvioinnin mukaan kalastusta enemmän kalakantojen kestävyyteen vaikuttavat hylkeet ja merimetsot, vesiympäristön tila, ilmasto ja sää sekä kalavesien hoito. Kuhan kohdalla kalastuksen luonne on muuttunut hyvin paljon hylkeiden takia. Kalastus on pääosin loppunut selkävesiltä, ja nyt kuhaa pyydetään sisäsaaristosta matalista vesistä. Verkkojen määrä on vähentynyt, syksyn kalastuskausi lyhentynyt, koentakerrat lisääntyneet ja verkkojen kestoikä lyhentynyt. Vapaa-ajankalastajat kalastavat kolme neljäsosaa Saaristomeren kuhasaaliista. Uudessa kalastusasetusehdotuksessa esitetty kuhan alamitan nosto Saaristomerellä 37 cm:stä 40 cm:iin voi aiheuttaa isoja sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia Saaristomeren ammattikalastajille. Olosuhteista riippuen saattaa kulua jopa kymmenen vuotta ennen kuin saaliin kasvusta aiheutuva arvon lisäys riittäisi peittämään alkuvuosien saalismenetyksen arvon.

Paavo Suominen kertoi EU:n yhteisen kalastuspolitiikan säännösten noudattamisen valvonnasta ja säännösten noudattamatta jättämisen seuraamuksista ja Kim Jordas kalatuotteiden pakkausmerkinnöistä, jäljitettävyydestä ja dioksiinivalvonnasta. Maria Saarinen esitteli Kalatalous- ja ympäristöopiston kehittämishankkeiden keskeiset tulokset. Voit tutustua esitelmien sisältöön alla olevista linkeistä.

Ylimääräisinä puheenvuoroina Vesa Karttunen esitteli KKL:n turvallisuuskilpailun, johon voi tutustua Kalatalouden Keskusliiton verkkosivuilla osoitteessa  http://www.ahven.net/ammattikalastus. Emil Oljemark I samma båt – Samassa veneessä Leader -yhdistyksestä kertoi, että yhdistys on hakenut parhaillaan avoinna olevassa haussa Saaristomeren kalatalousryhmäksi ja kertoi mahdollisuudesta liittyä yhdistyksen jäseneksi ja myöhemmin asettua ehdokkaaksi mahdollisesti perustettavaan kalatalousryhmään.

Seminaarin päätteeksi käytiin läpi yleisön kommentit ja kysymykset, joita oli päivän aikana voinut kirjoittaa lomakkeelle. Risto Lampiselta kysyttiin kalastajakohtaisten kiintiöiden käyttöön oton aikataulusta, kiintiöiden jakoperusteista ja uuden kalastajan mahdollisuuksista päästä mukaan järjestelmään. Lampinen kertoi, että seuraava keskustelutilaisuus asiasta järjestetään maaliskuussa ja että huhtikuussa olisi tavoitteena saada asia etenemään. Lampisen näkemyksen mukaan järjestelmän tulisi mahdollistaa myös uuden kalastajan mukaan tulo.

Kuhan mahdolliseen alamitan nostoon liittyen esitettiin kysymys ”Millainen on virkamiehen / tutkijan vastuu kuha-asiassa?”. Kari Ranta-aho kiteytti vastauksen sanomalla, että vastuu otetaan, ja päätöksen kanssa on myös pystyttävä elämään!

Kysymykseen ”Mikä on sopiva hylkeiden määrä” ei virkamiehiltä tai tutkijoilta saatu selvää vastausta. Maria Saarinen totesi, että Suomen hallikannan arvioitiin olevan suotuisalla suojelun tasolla jo vuosien 2001 - 2006 luontodirektiiviraportoinnissa EU:n komissiolle. Vuonna 2001 hallin laskentakanta Suomessa oli noin 5 000 eläintä (koko Itämeressä 10 000), joten näistä luvuista voi kukin vetää omat johtopäätöksensä. Kalatalousneuvos Anssi Päivärinnan mielestä sopiva hallien lukumäärä on yksi. Sekin akvaariossa ja mielellään täytettynä.

Kommentteina esitettiin vielä seuraavaa: "Särkikalojen pyyntiä tulisi voimakkaasti tehostaa, koska haittaavat huomattavasti verkkokalastusta", "kalastajien , tutkijoiden ja alan muiden toimijoiden yhteistyötä tulisi huomattavasti tehostaa, koska kalastajilla on hyvä tieto meriluonnon tilasta" ja "voi tätä rajoitusten, määräysten, sakkojen ym. suunnittelua! Rannikkokalastuslomakekin tulee 4 kk myöhässä, silti meiltä vaaditaan nopeaa palautusta!".

Lopuksi lomakkeen palauttaneiden kalastajien kesken arvottiin Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n T-paitoja. Onnetar suosi tällä kertaa Antero Elorantaa, Pertti Lehtolaa, Hannu Lindholmia ja Seppo Partasta. Onnea voittajille!

Ensi vuoden helmikuussa tavataan!

Maria Saarinen

hankekoordinaattori

Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto

E-posti: maria.saarinen@livia.fi

puh. 045 6722 688

 

 


Ammattiopisto Livia © 2017