Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus – hyvien käytäntöjen mallit Suomeen

Pohjois-Amerikan suurten järvien ammattikalastus - hyvien käytäntöjen mallit Suomeen

Hankkeen loppuraportti löytyy sivun alareunasta

Yläpuolella olevat kuvat: Napsauta kuvaa, niin ne näkyvät kokonaisuudessaan!

Livian Kalatalous- ja ympäristöopiston hanke vei pienen ryhmän ammattikalastajia ja kalabiologeja tutustumaan Pohjois-Amerikassa sijaitsevan Huron –järven kalatalouteen. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti järvellä käytettävät pohjarysät ja kalastuksen säätely. Matkan rahoituksesta vastasivat Vakka-Suomen kalatalousryhmä ja Peimarin koulutuskuntayhtymä.

Huron on yksi Pohjois-Amerikan viidestä suuresta järvestä. Järvi on pinta-alaltaan Selkämeren kokoinen ja keskisyvyydeltään 60 metriä. USA:n ja Kanadan välinen raja kulkee järven keskellä. USA:n vesialueet kuuluvat Michiganin osavaltiolle. Meidän tukikohtamme oli USA:n puolella Alpenan pikkukaupungissa.

Kalastuksen järjestämisestä järvellä vastaavat USA:n, Kanadan ja intiaaniheimojen hallintoelimet. Intiaanien kalastusoikeudet perustuvat USA:n ja Kanadan hallitusten kanssa 1800-luvulla solmittuihin sopimuksiin, jotka on vahvistettu uudelleen kymmenisen vuotta sitten. Noin 60 prosenttia kokonaiskalansaaliista tulee Kanadan vesiltä, 20 prosenttia Michiganista ja 20 prosenttia kalastavat intiaanit.

Siika on kaupallisesti tärkein kalalaji, ja sen osuus saaliista on noin 75 prosenttia. Siikakannat ja siiankalastus ovat kärsineet voimakkaasti järven ravintoverkossa tapahtuneista muutoksista erityisesti 2000-luvulla. Suurimmat uhkat siikakannoille ovat vieraslajisimpukat, jotka siivilöivät tehokkaasti eläinplanktonin vedestä. Järven vesi olikin luonnottoman kirkasta. Niin ikään vieraslajina järvelle jo 1930-luvulla saapunut merinahkiainen on uhka kaikille kalakannoille, ja useita kalakantoja on menetetty kokonaan.

Siialla ei ole kansainvälistä kokonaiskiintiötä, vaan kalastusta säädellään kantakohtaisesti.  USA:n puolella Michiganin osavaltio ja intiaaniheimot jakavat kiintiöt keskinäisissä neuvotteluissaan. Pääasiallinen säätelykeino on rajoittaa lisenssien määrää. Osavaltion lisenssillä kalastavat saavat kalastaa vain rysillä, ja verkkokalastusoikeus on varattu alkuperäisasukkaille. Kanadan puolella suurin osa kalastuksesta tapahtuu verkoilla.

Meidät vei järvelle yksi neljästä valtion lisenssillä kalastavista rysäkalastusyrityksistä. John Gauthier ja Tom Spaulding saavat kalastaa kymmenellä rysällä, ja heidän vuosikiintiönsä on 180 tonnia.

Kalastuksessa käytettävä alus on 15 metriä pitkä hytillinen lautta, jossa on paljon kansitilaa ja matalat laidat. Siiankalastuksessa käytetään pohjarysää. Kalapesä on noin kuusi metriä korkea ja leveä ja pituudeltaan 10 - 15 metriä. Kalapesän päissä, ylä- ja alareunassa olevat puomit pitävät kalapesän mallissaan. Suuliinassa pyydyksen korkeus nousee, ja potkujen ja johtoaidan korkeus on 12 metriä. Johtoaidan pituus on vähintään 300 metriä. Kalapesän hapaan solmuvälin on oltava vähintään 57 mm, mikä lajittelee alamittaiset siiat (< 48 cm) hyvin tehokkaasti. Pyydyksen rakenteelle ei ole asetettu muita rajoituksia tai vaatimuksia. Pyyntisyvyys on jopa 35 metriä.

Rysä ankkuroidaan pinnassa alapaulastaan niin tiukkaan ja niin pitkillä köysillä, että pyydys pysyy mallissaan, kun se upotetaan pohjaan. Peräankkureissa on 300 metrin köydet. Ankkurista tulee naru myös yläpaulaan estämään kaatumista voimakkaan virtauksen aikana. Köysiä ei höllätä koentavaiheessa, ja niiden kireys oli korvin kuultavissa. Pohjarysien kalastusteho perustuu suurelta osin nimenomaan pyydyksen ja hapaan kireyteen. Kalastajien mukaan samantyyppiset mutta pienisilmäisemmät pohjarysät pyytävät erittäin hyvin kuhaa.

Kokeminen aloitetaan pyydyksen peräpäästä, ja kalapesä vinssataan hitaasti ylös ankkuriköyden kulkiessa aluksi aluksen kannen yli. Kun kalapesän jälkimmäinen osa on noussut aluksen kylkeen saakka, kaksi miestä nostaa kalat ylös haaveilla laatikoihin, joista toiset kaksi miestä lajittelee ne kolmeen kokoluokkaan. Alamittaiset siiat ja muun muassa harmaanieriät, joita valtion lisenssillä kalastavilla ei ole oikeutta ottaa, heitetään takaisin järveen.

Kalastajat jalostavat saaliinsa itse. Pienimmät siiat suomustetaan, halkaistaan ja fileoidaan koneellisesti saman päivän aikana ja myydään tuoreina ravintoloihin ja tukkuihin. Isommat kalat fileoidaan ja pakastetaan. Lihasruodot poistetaan kalamäärästä riippuen joko koneellisesti tai käsin. Lihasruotojen poistosta jäävä sivutuote lähetetään jatkojalostukseen, jossa siitä valmistetaan leivitettyjä siikapihvejä (kuva 3). Tuote myydään pakasteena. Pyöreän siian kalastajahinta oli vierailumme ajankohtana kaksi dollaria paunalta eli noin 3,4 € / kg, mutta jalosteiden arvo on luonnollisesti korkeampi.

Suurten järvien michiganilaiset ammattikalastajat ovat perustaneet osuuskunnan ”Legends of the Lakes”, jonka tavoitteena on parantaa siikatuotteiden laatua ja markkinointia yhteistyön avulla.

Hankkeen loppuraportissa kerrotaan myös Huron –järven merimetso-ongelman ratkaisusta.

Lisätietoja:
projektipäällikkö Maria Saarinen
puh. 045 6722 688
E-posti: maria.saarinen@livia.fi


Ammattiopisto Livia © 2017